Snoezelen-menetelmällä aktivoidaan aisteja

Lyhyt yhteenveto fysioterapeutti Tuija Saastamoisen artikkelista fysioterapia lehteen aiheesta Snoezelen-menetelmästä jolla aktivoidaan aisteja

Snoezelen-termi on yhdistelmä kahdesta hollanninkielisestä sanasta, jotka tarkoittavat nuuhkimista ja torkahdusta. Ne kertovat jotain Snoezelen- menetelmästä joka tarjoaa elämyksiä ja kokemuksia miellyttävässä valaistuksessa ja kauniissa ympäristössä rauhallista musiikkia kuunnellen. Menetelmän ovat kehittäneet J.Hulsegge ja A.Verheul ja kehitystyö on lähtenyt käytännön tilanteista ja tarpeista. Menetelmää on käytetty jo pitkään Hollannissa ja Belgiassa kehitysvammaisten sekä dementia -ja mielenterveyspotilaiden hoidossa.
Myös Suomessa kehitysvammalaitokset ja erityiskoulut ovat soveltaneet tätä menetelmää ja rakentaneet tiloihinsa erilaisia Snoezelen-nurkkauksia.

Snoezelen-menetelmä on elämysten ja kokemusten tarjoamista erityisesti tätä tarkoitusta varten luoduissa tiloissa. Menetelmän kehittäjät pitävät tärkeinä kokonaisvaltaista tunnelmaa, elämyksellisyyttä ja elämän rikastuttamista. Oppimiselle halutaan antaa mahdollisuus mutta sitä ei pidetä päätavoitteena.

Snoezelen-menetelmä tarjoaa eri aistien kautta havaintoja, kokemuksia ja elämyksiä tunnustelujen, hajujen , valojen ja musiikin avulla. Tavoitteena on myös savuttaa rentoutunut ja hyvä olo. Tärkeää on myös ihmisten välinen kontakti, lähtökohtana tuleee aina olla vuorovaikutus, jonka avulla aistimukset jaetaan toisten kanssa.

Snoezelen-menetelmällä ei ole terapeuttisia tavoitteita, mutta terapeuttisia tilanteita syntyy luonnostaan ja näitä tilanteita pyritään hyödyntämään.

Suomessa menetelmää on hyödynnetty Aistihavaintokeskus Pilvipeilissä joka perustettiin Hämeenlinnaan 1995. Sen omistaa Hämeenlinnan sosiaalialan oppilaitos. Keskuksen ideointiin, suunnitteluun ja rakentamiseen osallistui koulun opettajia ja kehitysvammaisten ohjaaja-luokka.
Pilvipeili on rakennettu opiskelijoiden ja opettajien yhteistyönä. Käyttöön valmistui kolme erillistä huonetta: musiikkihuone, aktivointihuone ja valkoinen huone.

Musiikkihuoneen tarkoituksena on, että siellä voi kuunnella ja tuottaa musiikkia.Mekaaniset apuvälineet mahdollistavat sen, että myös vaikeasti kehitysvammainen voi itse tuottaa musiikkia. Huoneessa on myös vesisänky jonka pohjalevyyn on asennettu bassokaiuttimet ja näin musiikin värähtelyt siirtyvät sängyllä makaavan kehon aistittaviksi. Kumupenkin päällä voi istua ja rummutella jolloin musiikin värähtelyn voi tuntea kehossa. Huoneen tuoksu on piparminttu.

Aktivointihuoneessa motoriikka harjaantuu itsestään pehmeiden jumppapallojen, pallomeren ja riippukeinun avulla. Sisustuksessa on käytetty kirkkaita perusvärejä joilla näköaistia stimuloidaan, kuuloa vaihtelevalla musiikilla ja tuntoa pehmeillä ja kovilla välineillä. Lisänä on luontohuone jossa voi tunnustella ja haistella luonnonmateriaaleja.

Valkoinen huone on rentoutumista varten, tarkoituksena tilan aistiminen ääni-ja valotehosteiden avulla. Siellä pyritään kehon ja mielen kokonaisvaltaiseen rentoutukseen. Pääväri on siis valkoinen, jotta valoefektit näkyvät mahdollisimman hyvin. Vesisänky ja säkkituolit auttavat rentoutumaan ergonomisesti oikeassa asennossa. Musiikki on rauhoittavaa ja pyrkii luomaan emotionaalisia mielikuvia. Tuoksuna on rentouttava laventeli.

Artikkelin kirjoittaja Tuija Saastamoinen on työskennellyt Aistihavaintokeskus Pilvilinnassa ja pohtii artikkelinsa lopuksi miksi fysioterapeutit eivät käyttäisi työssään aisteja monipuolisemmin hyväksi. Miksi työtä tehdään asikkaan kanssa kirkkaiden lamppujen loisteessa, yksivärisissä tylsissä huoneissa taustaäänenä iänikuinen radio. Hän uskoo jo lyhyellä kokemuksella Pilvilinnasta, että muuttamalla hoitotilanteet ja hoitotilat kaikkiin aisteihin vetoavammiksi asiakkaat kuntoutuisivat nopeammin.